Lauluehdotus: Ahti suo antejaan

Enpähän kirjoittanutkaan sitten mitään. No hiljaa! Kirjoitan nyt.
(Mulle sanottiin, että tällaista jäsentelemätöntä, oikolukematonta ja vaarallisen lähellä autenttista mielentilaani purkautuvaa tekstiä on viihdyttävää lukea. Kehitän siis tekniikkaa.)

Viimeviikolla saatiin taas kokea jotain hyvin ranskalaista. Kuten raportoin jo ystävättärelleni D:lle, olin kotona tilauksesta itse aiheutetussa semimigreenissä, joka esti nukkumisen ja oikeutti vapaaperjantaihin. No, sattuneesta syystä en ollut työpöytäni ääressä, vaan vällyissä, mutta satuin katsomaan ikkunasta heleään auringonpaisteeseen ja seuraamaan, miten Orlystä lentoon lähtevät lentsikat poraili aukkoja otsonikerrokseen. Yhtäkkiä näin, miten hervoton rekka ajoi hyvää vauhtia tästä meijän katua pitkin ja raastoi mukanaan kaikki kadun yllä roikkuvat puhelinjohdot. Tietysti olen jo tottunut kaikkeen tähän, ja käänsin kylkeäni mumisten jotain skandinaavista ja viiltävää.
Myöhemmin sain kuulla, että kadun tältä pulolelta meni puhelinyhteydet poikki, ja kuten perustuslaissa lukee: kiire ei ole korjaamaan. Viikonlopusta tuli siis rauhallinen, kun modernin maailman ällötykset eivät tunkeutuneet lankoja pitkin taloomme - juuri siksi, että nämä langat roikkuivat kadulla ja estivät liikenteen. Siinä perjantain tärkein episodi.

Lauantaina mulla olikin sit espanjan suullinen yo-harjoituspresentaatio, jota varten olin treenaillu vähän tota puhumispuolta ja globalisaatiosanastoa. Luulin sen olevan jotain jumalatonta vaikeustasoa, mutta kymmenen minuutin valmisteluaikanani kuulin jonkun raukan yrittävän selittää kasvatukseen liittyvästä pohjatekstistään jotain espanjaksi, ja hämmästyin kuullessani kuulustelijan kannustavat kommentit. Olin jo voittanut. Ehdinkin valmistella oman dokumenttini ihan hyvin ja sain 17/20, mikä on aika hyvin, koska luokan keskiarvo on kymmenen paikkeilla ja ovatpahan kaikki kuitenkin lukeneet espanjaa muutaman vuoden mua kauemmin.
Avainsanat tämän kontrastin selittämiseen ovat "olematon pedagogia" ja "olematon motivaatio".

Loma maistuis jo kohta. Koulu ottaa tavalliseen tapaansa päähän, mutta koitan omaksua täydellisen perfektionismin ja täydellisen mielenkiinnottomuuden välistä jotain edes hiukan perusteltua. Loppujen lopuks mua ei kiinnostais pätkääkään alkaa opiskella niitä aineita, jotka muut suoritti jo viimevuonna. Suunnitelmani on lopettaa turha työskentely heti, kun oon saanu näytettyä kaikille, että päihitän ne. Buahhahha. Erinomainen ulkoinen ja turhamainen motiivi, eikö?

Nyt viime päivinä päätäni varjostaa tuo kirja, joka piti olla luettuna jo ammoin, Les Liaisons dangereuses. Se on mainio, ei epäilystäkään, mutta jo tästä kielten paljoudesta harottavat silmät hidastaa lukuprosessia ja verottaa välitöntä nautintoa.
Pitänee siis nauttia jollain muilla kuin työn keinoilla: silmäni vierähtävät vieressä lojuvaan Orsayn museon pohjakaavaan. En ole suunnittelemassa ryöstöä, vaan nopeaa entréeta, sillä jos haluaa rauhassa nyhvätä parhaiden impressionismin kukkien äärellä ilman ällöttäviä valokuvaavia turisteja, on ensinnäkin oltava ensimmäisten joukossa aamulla ja osattava suunnistaa suoraan oikeaan kerrokseen. Päivän valituskiintiöstä huolehtiakseni lisään, etten ymmärrä ihmisiä, jotka kulkevat museossa ottamassa TAULUISTA valokuvia. Valokuvaisivat lattiaa tai kahvilan tarjoilijoiden ********, se on aivan yhtä mielekästä puhaa! Järkyttävän röyhkeää kansaa.

Mulla oli jotain sanottavaa vielä, mutta kuten kaikille oon jo taivastellut, oon vain rispaantunut kuori entisestä itsestäni, kykenemätön hallitsemaan valtavia ajatusten mannerlaattoja, murentuen ainutlaatuisen kultakauteni muiston alla... Ainiin! Täällä on kevät, ainakin viikolla. Kotiin tarkenee kävellä T-paidassa, mutta lauantaiaamuna tarkistaessani juoksulenkkisäätä huomaan karskin tuulen ja jotain ällöä tippuvan taivaasta.
Onneks oon käsittämättömän positiivinen ja kärsivällinen, kuten kaikki tietää.

Hyvät jatkot! Pirskotan taas "kohta" lisää tekstiä.

Rappioräkää

Kun kaikki on kamalaa, on vain yksi vaihtoehto selvitä: klassisen kamala valittaminen. Harmittelen, etten saa nyt mitään mukavaa luettavaa teille nuppusille aikaseksi, mutta kyllä mä tästä taas tokenen. Tänään palasin kouluun miellyttävän kahden viikon loman jälkeen. Edessä on pari helvetillistä viikkoa, mutta valitan toistaiseksi vasta kahdesta päälimmäisestä päänvaivasta.

1. Filosofianessee
Huomiseksi pitäs kirjottaa estetiikanessee, joka vaatis mittavaa taustatutkimusta, mutta koska mä oon estetiikan ammattilainen, tekis mieli jättää se tekemättä. En osaa ajatella innovatiivisesti ranskaksi, joten käsitteiden määrittely, hahmottaminen ja linjojen veto ei tunnu onnistuvan, ellen kirjota ensin suomeksi ja käännä sitten. Aikaa kuluu 6 - 20 tuntia.
Suurisuinen filosofianopettajamme ei tajua taideteoksen, mielen ja aistien välisestä yhteydestä hölkäsen pöläystä ja arvioidessaan ranskaksi ajatellun ontuvan esseeni se pääsis niskan päälle. MIKÄÄN ei oo kamalampaa kuin amatööri niskan päällä. Meinasin jo avata tunnilla suuni, kun se puhui taideteosten "abstraktista olemuksesta". Joku raja pitää kärsimykselläkin olla, on liian julmaa pistää mut kuuntelemaan ulkopuolisen kirjaoppineen käsityksiä siitä, mitä taide tarkoittaa taiteilijoille. Tyypillinen sivusta ihaileva sananpyörittäjä! Jättääkö tekemättä vai kirjottaako jotain totaalisen itäistä ja nättiä, täydellisesti aiheen ohi, väistääkseni uhkaavan ahdistusmahdollisuuden? Joo, kirjotan suomeksi ja käännän ensyönä, jotta saan jotain kyllin ABSTRAKTIA tälle pulputtajien kuninkaalle.

2. Espanjan BAC Blanc
Opeteltavana kuuden espanjankielisen dokumentin analyysit, esittely tuntemattomalle kokeen vastaanottajalle suullisesti. 20 minuuttia valmisteluaikaa, 10 minuuttia esittelyaikaa ja muutama minuutti haastattelua. Jos maailma on yhä paikallaan, luotan itseeni ja ilmiömäisen hyvään maineeseeni, joka ei oo koskaan jättäny tyhjän päälle.

Mä oon niin kyllästynyt olemaan surkee (lue: ei paras), että kaipailen Suomen koulua, jossa riitti se, että on fiksu ja osaa kirjottaa. Säästyi työnteolta. No, täällä ei säästy. Tajusin kauhukseni tänään, että mun pitää vuode lopussa osata käytännössä ulkoa noin kymmenen ranskankielistä kirjaa, jotta voin antaa kysymyksiin liittyviä SITAATTEJA ULKOMUISTISTA. Tämä taito tulee palvelemaan minua lopun elämääni.


No, nyt alotan hommat. Muistin juuri, et oon paras, joten ihmettelen, mitä pirua mä teen täällä lärväämässä.
(Lupaan kiinnittää lukumukavuuteen vaikuttaviin seikkoihin enemmän huomiota seuraavassa postauksessa ja ripotella muutaman top secret - valokuvan lomalta.)