Moaning and bellow

Hälsningar från den andra F-land.

Sorry for crappy English, don't blame me, I'm French now.

(Tässä vietän puolirentouttavaa koti-iltaa illallisen päätteeksi. Söin ekaa kertaa artisokkaa simmottis lehti lehdeltä, ja nyt varoitan kotiväkeä sit etukäteen siitä, et mun maku kehittyy tätä myötä vuoden aikana laadukkaaksi ja vaativaksi ruoka-aineiden suhteen. En aio tottua tosin pakasteisiin, jota tässä talossa syödään paljon, mut ne on käteviä kun tulee koulusta. Saa kunnon ruuan aikaseksi aika helposti.)

Well, things that has happened: the sports at the school, for instance. I got to chose the three sports but got no badminton, damn. So now I have volleyball, 3 x 500 m and PING PONG. Yea, I got it right, because we had a lesson already. I had never played table tennis and the teacher had to explain the rules and stuff to me in French. Everything I understood was that when doing the service, the ball has to bounce here and there. And guess what, I didn't suck! (You see, this rhyme thing is getting all over me, I had an exam on Romeo and Juliette today, again.) I lost as many games as I won. That's good. It's the golden mean.



Last week-end we went to this castle by the river Loire. There were about 20 friends of my host-mama Isabelle. Our accommodation was a lovely 19th century country house in the middle of the forest, I just loved it the minute I saw it. The castle itself wasn't too bad either, it's one of the most famous places in France, but apparently I had never heard about it. Lovely but cold as hell (strange comparison). But we only visited it in the Sunday morning. Saturday evening was the strange part.
I think there's this period of hunting going on now and some kind of breeding season perhaps, because when the sun set, we drove off to the forest and there were these guides waiting for us. It was then that it came clear to me that we were going to spend some time in the forest listening to the odd sounds those animals made, trying to attract females. And the guide explained that we're supposed to be totally quiet, totally without any light or without a word, not to scare the animals, and if a wild boar happened to come, one shouldn't move but to wait. "They don't do anything." Exiting, hmm. So we drove deep in the forest and remained silent, the guides posed us sitting under a tree in pairs, just about 30 metres from each other. There we sat, me and Isabelle, listening to the moaning and bellow. Sådär.
Afterwards we went to some place to eat a bit (or a lot, it was quite good). But the whole thing was a ... nice experience, I must say. I almost started to laugh in the forest, it felt A BIT weird, but it was not bad, not bad.



Today was the first day that we had something really good in the school cantine. Spaghetti and sauce. It's starting to roll a bit better, now that I've really realized that one has to RUN to get the place and food. And the place doesn't feel like a shitty aircraft hall anymore, I've grown used to it. Good. Remains of appetite remain.

And the best news of the week! It's no longer 15 degrees in this room since I found the heating and realized to switch it on! Whoo me. Now they mock me for not being the typical tough finnish, but hey... I had a good excuse :P My bare feet stick like half a meter out of the bed, it's really not quite my size. So no cramps or blue toes anymore! It's wonderful.

Tomorrow I'll come home to have lunch and I will walk listening to Rehab. I love tuesdays though it's the only day that I start at 8. I have only two hours of English, the both sorts, because I have two kinds of English here. There's the ordinary one in which we read a text and discuss about it for ages, no, REALLY for ages. It wasn't until the last lesson that we got our second text. Gosh, and the point is to try to find meanings in the text and analyse the people and their feelings that don't really exist in the source. Just about the opposite that we've been taught back home :D Frustrating. But the anglais renforcé is nice, we talk about current issues and do a good deal of talking. I should really do something to maintain even a bit of the high-level English that I'll be having in Finland after this... and Swedish. Oh. We'll see. At least Spanish can get better, it's a lot harder here.

Geeeees, I have to get to bed, if I really want to live tomorrow.
Bisous à tous.

(PS. Sorry for a boring entry, I'm not very imaginative right now but hey, at least I'm not pissed, darlings)

Les actualités

Terve vaa. (Tässä postauksessa saattaa olla turhia sulkeita.)
Next one will be in English, dears.

Pahoittelen, ettei ole vieläkään kuvia. Viikonloppuna lupaan ottaa kameran mukaan (hmm, apua, lupaus, no onneks tätä tekstiä voi muokata), sillä lauantaina oon menossa Isabellen (= host-mama) kanssa jonnekin linnaan Loiren jokilaaksossa, missä sillä on jotain työtehtäviä ehkä. En oikeen tajunnu, kun se selitti asian mulle leipä suussaan. Mutta mä vedin (tyhjästä) sellaisen käsityksen, että siellä voi olla jotain nähtävää.

BON! Nyt on kokonainen kouluviikko koettu, kun mulla alko kurssit viimeperjantaina. Koulu ei oo ollenkaan mitään kamalaa, ei mitään sinnepäinkään mitä meille peloteltiin siellä vaihtarileirin kokouksessa. Asialla lienee ollut joku katkeroitunut ex-opettaja, joka on saanu potkut koulusta sen takia, et on tehny jotain sopimatonta tai käyttäytyny epäsäädyllisesti. Ei oo tullu vastaan yhtään monsteriopettajaa, tai ehkä on tullu vastaan, mut ei oo onneks mun opettajana. Näin yhden tappavan tuiman tädin käytävällä, mut hänen sivaltavan kylmää auktoriteettiansa verotti NOIN 120 sentin ruumiinpituus.

No joka tapauksessa, kurssit on sellasia 55 minuutin pitusia, opettaja puhuu IHAN koko ajan,
ja oppilaat kirjottaa suurimman osan ylös proosan muodossa. Multa se ei ihan onnistu. Joku ihmetteli, et miten voin muistaa asioita, vaikka otan vaan avainsanoja ja -juttuja ylös, koska täällä on tosiaan tapana tehdä sellasia jumalattomia lakanoita tuntimuistiinpanoiks.
Ymmärtämisen kanssa ei oo oikeestaan suurta ongelma. Tiedän koko ajan mistä puhutaan, ja monia asioita jauhetaan niin älyvapaan pikkutarkasti, ettei ne millään jaksa kiinnostaa monta päivää putkeen, mutta tuleepahan opittua ehkä jotain. Täällä ei opetuksen tyyli oo samanlainen kun Suomessa, täällä ei kiinnitetä huomiota suuriin linjoihin ja kokonaisuuksien hahmottamiseen, vaan täällä pikkutarkka tieto tiedon perään on valttia. Historia on tosin vähän poikkeus, siinä on ihan fiksu (ja pieni) opettajatar. Muutenkin aineen tyyli ja sisältö riippuu ihan kokonaan opettajasta.

Ja enkku on läppää :D Me saatiin ekana päivänä viikko sitten joku yhden A4-sivun pitunen aika yksinkertanen teksti, joka kertoo aamuteensä ääressä kouluaikojaan muistelevasta tytöstä. Sitä samaa tekstiä ollaan nyt väännetty viikko, ja yhä aina vaan opettaja keksii jonkun toisen tavan ilmaista samat asiat toisin. Kielissä täällä on paljon enemmän puheilmaisua kun Suomessa, mut toisaalta nää ei sit hahmotakaan ehkä kielen rakennetta niin hyvin kuin suomalaiset yleensä.

Espanja on kaikkein vaikeinta, koska nää on lukenu sitä joku 5 vuotta, ja ranskalaisille se on sikäli helppoa kun seki on romaaninen kieli, niin rakenne on vastaava ja on paljon samantyyppistä sanastoa. Mut se on hyvä! Ehkä opin jotain. Oon ainakin oppinu jo espanjan subjunktiivin preesensin. Tänään oli verbikoe.

Ja liikuntaa oli vihdoin tänään, tosin siellä ei liikuttu, vaan kasaannuttiin halliin tekemään huutoäänestystä muistuttava demokraattinen valinta liikuntalajien suhteen. Tarjolla oli useita menuja, joissa jokaisessa oli kolme lajia. Yritin kovasti saada menun, jossa ois ollu sulkapalloa, lentopalloa ja yleisurheilua, mutta se täyttyi liian vikkelään, ja nyt sulkapallon tilalla on pöytätennis - okei. Saa nähdä, ensviikolla alkaa pöytätenniksellä.

Mitäs muuta... olin juoksemassa sunnuntaina metsässä, joka on sellane vanha luonnontilassa oleva puisto jonku vanhan kartanon ympärillä tossa kilsan päässä.
Ruoka on hyvää. Kaikki ranskalaiset on kysyny, et tykkäänkö enemmän ruuasta täällä kuin Suomessa. Vastaus: täällä. Hedelmät on jumalaisia, ja niitä on paljon ja aina.

Paitsi että kouluruoka on lähinnä hupaisankatkera vitsi tuon englanninopiskelun ohella. Ensinnäkin sinne on jumalaton kiire, koska ruokaa ei oteta ite, vaan istutaan pöytään odottamaan et siitä tulee kärryt ohi ja että täti ojentaa ruuan pöytäkunnalle. Siksi sinne rynnitään sankoin joukoin (NOIN 1000 oppilasta kerralla), viiden pienen lukiokortilla toimivan portin läpi. Ja se paikka! :D Oikean kuvan saa, jos sitä luonnehtii "paskaiseksi lentokonehalliksi". Oon ihan varma että se on ollu joku varastohalli ennen, koska siinä on yhden valtavan osaston lisäksi sellasia numeroituja aarin kokosia karsinoita, ja se on joku 10 metriä korkee. Hirvee melu, kiire, lika ja huono ruoka. Tästä maksamme n. 450 euroa vuodessa. Onneks mun täytyy käydä siellä vaan kolme kertaa viikossa, koska sen sai valita joko kolmeks tai viideks päiväks, riippuen lukujärjestyksestä. Mulla ei oo lauantaina kursseja, ja keskiviikkosin täällä kaikki pääsee jo heti alkuiltapäivällä, joten otin kolmen päivän.
Lopetin latinan, koska hoksasin ettei siitä tuu mitään, jos tää on näitten kuudes vuosi... ei siin mittään, ois ollu kiva ehkä kokeilla, mut joku toinen kerta sitten. En haluu ehdon tahdon olla hukassa. Se madame innostu hirveesti ja huusi riemuissaan siel käytävällä et "MIKSI VALITSIT LATINAN, JOS ET OSAA!" Mut hän oli ihan mukava ja ohjas mut jonnekin kansliaan.

Ainoot epämukavat asiat tosiaan ovat toi koulun kanttiini ja sit opetustekniikka. Onneks oon fiksu ja tyydyn osaani (anja - jos joku on kattonu Anastaassiaa).

Lopuksi pieni mukava kasku. Mulla oli hyppytunti (ranskaksi reikä) ja satuin käyskentelemään aulassa kännykkä kädessä. (Kännykän laukusta pois ottaminen on muuten tiukasti kielletty koulussa, hmm. Arvatkaa jouduinko urkkimaan henkilötietolomakkeita varten tarvittavaa puhelinnumeroa salamyhkäisesti laukusta käsin...)
Seisoin kahviautomaattien vieressä ulko-ovien edessä ja katoin et mikäs piru se siinä seinällä pönöttää. Ensmäinen asia, minkä näkee koulun ovesta sisään astuessaan on KONDOMIAUTOMAATTI. Sitä siinä pällistellessäni joku tuli mun taakse ja kysyi et oonko hukassa. Sanoin en, ja hän esitteli itsensä joksikin avustajaksi ja et hänen toimistonsa on jossain, ja jos on jotain, niin voi tulla jonnekin, ja saa apua.
"Aa-aha, kiitos paljon."

Vite, vite

Ladies and gentlemen.
I'm going to sleep (again) but I just wanted to say that today was the first day that I was able to start a sentence without knowing how to end it. That is, I'm able to speak now. C'est marrant! Whoo-hoo.
And I just have to say that I talked with my host-dad Frank and we discussed philosophy :D As soon as I gain my first level on fluent French, in a month or two perhaps, I guess there will be a lot to discuss.

Ah bon. Je vais me coucher mainentenant. À tout à l'heure!

PS. Bonne nuit= ÖÖT

La réntree!

Tänään kävin ekaa kertaa koulussa. Oli la rentrée, joka tarkottaa sitä, että saadaan paljon papereita täytettäväksi, kirjat päällystettäväksi ja lukujärjestykset ja kaikki. Laurène ja kolme muuta tyttöä säesti mut koululle, missä jännitettiin sitten hetkinen ennen kuin joku Pablo, jonka joku tunsi, tuli ja näytti tietä.

Koulupa se on iso, 1300 oppilasta, mut meitä kirjallisuusluokan abeja on vaan yks luokallinen. Se oli sangen mukava luokka. Luokanvalvoja oli niiiiiiin klassinen ranskalainen opettajatar, että mua ois huvittanu, jollei kaikki energia ja huomio ois menny keskittymiseen. Kukkahame ja kaulaan ripustettavat silmälasit. Kamalaa kun en millään jaksa kirjottaa!

No, me mentiin luokkaan numero 107 ja siellä meille esittelivät itsensä luokanvalvoja, joka on samalla kirjallisuuden opettaja, ja sit kaks muuta, joista en ymmärtäny mitään. Vaikuttivat mukavilta, en tavannu vielä mitään tyranneja ainakaan. Sitten jaettiin papereita, huudettiin nimiä ja kyseltiin kysymyksiä. Kun kaikki oli ohi, rynnin opettajan luokse (mitään en pelkää niin paljon kuin teitittelyn unohtamista) ja sanoin, että oon suomalainen ja etten ymmärtäny muutamaa asiaa. Hän kiekui kauniisti ja kertoi selittävänsä kaiken, kunhan ensin haetaan kirjat. Sitten haettiin kirjat, ne oli jossain ruokalan perukoilla, ja sinne kesti kävellä 5 minuuttia. Liioittelen.

Siellä sitten madame Petriment selitti, että minä poika olen ulkomaalainen ja että mulle pitää selittää asiat kovin tarkasti. Ja kun kukin meni salin puolelle hakemaan kirjojaan, siitä jo porukka tyttöjä nykäisi mut kuulusteltavaksi. Mukavia olivat. Ja madame selvensi mulle asioita. Luulin, että Romeo & Juliette pitää olla hankittuna maanantaihin mennessä, mutta ei. Se pitää olla LUETTU. Oh la la! Ja sen lisäksi siitä pitäis olla joku alustava taulukkoanalyysi tehtynä. Vaan kukkaismadame ymmärsi hyvin hätäni, ja sanoi, että voin lukea sen englanniksi, jos se sujuu näin aluksi paremmin, ja ettei sen tablen kanssa oo niin tarkkaa. Tämä kaikki varmisti sen, että aion oppia salaa ranskaa ja loistaa vasta tarvittaessa.

Kirjat on muhkeita. Mulla on vaan viis oppikirjaa! Filosofia, 650 sivua pientä pränttiä A4-koossa (onneks mielenkiintoista), espanja, historia, maantieto ja englanti tarhaikäisille. No, onpahan edes jotain helppoa. Ainiin, latina! Tajusin juuri, etten saanu sitä kirjaa. Mihinköhän se jäi? Täytyy parkua siitä huomenissa. En oo ikinä lukenu latinaa, mutta mut pistettiin ryhmään, joka on lukenu 5 vuotta. JÄNNITTÄVÄISTÄ. Kuten host-mama tapaisi sanoa, jos olisi nyt täällä, hänhän on viikot yleensä Orléansissa töissä: On verra. Katsotaan.
Perjantai näyttää koulussa olevan tuhti päivä. Onneks meen yheksäksi. Kaks tuntia kirjallisuutta, yks englantia, ruokailu, espanjaa, historia-maantietoa ja filosofiaa. Kotiin päästään kuudelta. Bof!

Mulle oltiin kateellisia, koska mulla ei oo lauantaisin koulua. Normaalisti täällä on, mut mä voin makoilla löysästi tossa mun 53 senttiä liian lyhyessä sängyssä ja haaveilla aamupalasta, joka odottaa alakerrassa.
Kieliuutisia. Ranskan kuuntelu ei vaadi enää niin tuhottomasti energiaa, kuin aluksi, mutta kyllä sen huomaa et sitä meinaa klopsahtaa kesken kaiken, jos joutuu kauan seuraamaan. Mut oon oppinu suodattamaan turhuudet ja koitan saada pääasioista kiinni. Ja oon uskaltautunu vihdoin mokeltamaan ranskaa, toisin sanoen aloittamaan lauseen ennen kuin oon ajatellu loppua. Mun lauseet tosin on yhä keskimäärin 5 sanan pökäleitä, mutta hei kuomat - kohta jo herään ja unohdan et en puhu äidinkieltäni.
Unohdin ottaa lisää valokuvia tänään. Meille kävi Laurènen kanssa hassusti, kun mentiin tohon naapurikaupunkiin bussilla (se on ehkä 1 kilometri). Tarkoitus oli mennä ettimään Australiassa olevalle perheen kuopukselle Mariannelle synttärilahjaa, tiettyä beigeä laukkua, hakemaan Isabellen (host-maman) kengät suutarilta ja viemään muutama paperi Laurènen autokoululle. Bon. Eka kauppa: ei kasseja. Suutari: kengät joko kadonneet tai sitten ne on valmiina vasta illalla (ranskalainen työmoraali muistuttaa lämminhenkistä Intiaa, se on mannaa). Sitten mentiin autokoululle ja odotettiin 20 minuuttia, koska siellä oli joku hullu nainen riehumassa (täysin arkipäiväistä tosin) jostain maksusta, vain saadaksemme tietää, että se on toinen toimisto, mihin paperit viedään. Käveltiin sinne, ja se oli suljettu. Ja kaiken lisäks bussi oli 15 minsaa myöhässä, kun tultiin takasin kotiin. Mut Laurène osti jonkun lehden ja sit se löysi viulunviritysmittarin.
Ah, siinä oli muuten kuva mun huoneesta. Miten niin feminiininen? Täähän on vaan romanttinen. Vaaleanpunainen ois feminiininen. Viihdyn täällä. Ja haa: meillä käy siivooja. Portugalilaisaksentilla puhuva metrin pituinen rouva. Isukki varoitti, etten ymmärrä varmasti mitään, mut sehän oli hidasta ja tökkivää, ihan kuin tehty suomalaisille korville. Ja taas teitittelyongelma. Kuolen, s'il VOUS plaît. Kaikki vaatteet tulee kaappiin silitettyinä ja koirankarvat ei ota nenään, koska ne katoaa pian.
Kuten minäkin, nukkumaan. À bientôt!


PS. Näin ihan SAIRAAN hämähäkin alakerrassa ennen kun tulin pesemään hampaita. Se oli nopea, pitkä- ja paksujalkainen ja sen suupihdit näkyi viiden metrin päähän. Mitä sellaselle voi sanoa? Aion pyytää diplomaattisesti heitä pysymään poissa, kun käyn soittamassa pianoa tai kattomassa uutiset. Telkkari on isompi kun mun sänky -___-


No translation available. There's a dictionary on the web, or you can just ask. I'll write something in English soon, ok. Too tired now.