Oon tout mixed

Nyt riehutaan kielillä apostolien tapaan. Kaivakaa dictionnairet esiin, jos jaksaa kiinnostaa! Kirjotan vielä jossain vaiheessa ihan kunnolla, ehkä huomenna, mut nyt, kun väsymys vääntää, menee sekasin kaikki aina anglismeista svetismeihin, francofoniasta fennomaniaan ja välissä heilahtaa ne pari sanaa italiaa, jotka oon oppinu oopperoista. Osasin tänään jo puhua vähän!

Pas du finnois aujourd'hui, désolé. Cette journée, c'était dur! Beaucoup de francais mais ca va, c'est bon, il faut que j'aie l'habitude...

Someone told me to write 3 times a day. I tried but it was too much of sitting here since I had to be downstairs, too. English, whooh, I can't speak it anymore. Today there was so much francais that I got totally ran over by it. It's funny how a simple discussion can make you so tired, not because of the subject but because it requires a lot of energy trying to concentrate on the issue and the words. I will fall asleep in school, that's for sure.
This morning I went to a marketplace in the village of Antony, near Wissous, with my host-mom. On a acheté 100 kilos de legumes et de fruits. On mange beaucoup de fruits ici, pour le dessert ou le commencer, par exemple. And I love it, the fruits are simplement fabulous here.
My host-mom is superb! It doesn't matter if I don't get every sentence, I can still laugh and understand what's it about. And it's the same thing also with the others in the family. The dog understands me and I understand it. I also got to know now how to get to Paris by metro. I feel like such a local now that I have the card of public transportation.
At noon, after the lunch (which is almost too good, as the rest of the repas, too), a couple of Laurène's friends came over and we went to the park of Wissous to walk the dog as well as ourselves. There was an intense discussion going on during the whole 4 hours that we spent outside and I got to say about 10 words overall. Hurra mig! Not that I didn't understand, sometimes I did a lot, but what can I say? I just answer simply when someone asks something (after having them repeat the question about 3 times) and then I smile like a fool. Hope the girls doesn't think I'm a mousy idiot :D I will say a few words more when I see them next time. Dictionary, here I come again...

Smiling like a fool may help a lot. That's my only weapon for a couple of weeks, perhaps. Mais non, oh! I'm beginning to get into the language, and I think soon I'll be able to participate a bit more than oui, d'accord, c'est vrai, oké, ca va, c'est bon, je ne comprends rien.

I'll go to sleep now. I think tomorrow's going to be another day of beaucoup de discussion et rien à dire.

HYVÄÄ YÄTÄ

Tout a l'heure!

Äää! Ei oo aikaa, väsyttää, mut tulin pikadatalle nyt ennen nukkumaanmenoa vain tyydyttääkseni suuria tiedonjanoja.
Oon hengissä, oon Wissous'ssa, perhe on mukava, meinasin nukahtaa tänään primitiivisen taiteen museoon (=huolestuttava merkki) enkä ymmärrä mitään. Tai ymmärrän! Mut pitkät keskustelut vaatii niin paljon energiaa, ettei sitä piisannu nyt ensmäisenä päivänä. En oo puhunu yhtään englantia perheen kanssa, huu.

Niin ja koulu täällä on kuulemma maailman hirvein asia. Ei jännitä? Kauhistuttaa? Je ne sais pas. On verra à bientôt. Tää on puhtaasti sairasta.

PS. Söin jo yhden simpukankin ravintolassa.


TRADUCTION POUR LES MÔMES ÉTRANGERS:

I'm alive! But only until Tuesday, since then it's going to be the rentrée in the school and the school itself isn't exactly like heaven, so I've heard. But here I am now, in Wissous, Paris, haven't been talking any English since yesterday and it's going to be fine.
Yea, right. No options. Only moules frites.

Alea iacta est

Viimeiset päivät on jaettu jo, eli eipähän ole epäselvää, mitä nyt aion tehdä ennen lähtöä. Ehtiihän tässä vielä vaikka mitä! Pakkaus on sekundaaria, tärkeämpää on saada pääkoppa siistiin kuntoon. Käyn vielä viimeisen kerran Helsingissäkin taiteiden yönä ja toimittamassa vihdoin erään audienssin.

Mietin tässä viimeyönä, kun juttelin samaan kouluun tulevan suomalaisvaihtarin kanssa, että meistä tulee nyt sitten pariisilaisia. Saadaanko me katsoa jo jouluun mennessä turisteja nenänvartta pitkin? Voidaanko me rampata keskustassa bussikortin pyhällä voimalla ja ymmärtää, mitä boulangerien aamuleipäekspertti selittää ravintoarvoista?
Pakko kaivaa positiivista jännitystä, kun muuten aika kapsahtaa siihen normaaaliin puolihuolestuneisuuteen. Faktoja kuitenkin on, että mut on sijoitettu oman vinkumiseni seurauksena lukion päättöluokalle, eli luen 7 tuntia viikossa filosofiaa ja 6 tuntia viikossa kirjallisuutta, ja (ainakin ranskiksilla) vuosi päättyy bacciin eli ylppäreihin. Ja kaiken lisäks en pidä koululiikunnasta. Ainiin, mut matskaa mulla ei ole kyllä koko vuotena, ja siinä tiedossakos hermo lepää.
Typerää kaikki tällanen. Meen sinne ja mietin vasta, kun tulee sanalla sanoen tänka på.

Mutta voi sitä silti konkreettiseti valmistautua, esimerkiksi pakkaamalla, vaikka se näyttää nyt jääneenkin vähän mun intoni jalkoihin. Oon sentään ostanut jo tuliaisia: muhkean kovakantisen vanhoja Muumi-sarjakuvia sisältävän kirjan ja Sibeliusta. Ostan myöhemmin lakkahilloa ja aluevalvojalle jotain pientä ja turhaa. Kaikki on nerokasta, nimittäin Muumi-sarjiksille voin hyrsyillä itsekseni ja Sibeliusta ne kuulee joka tapauksessa, kun koitan ylläpitää pianonsoittotaitoani talon pianolla. Myös lakkahillon kannalta taitaa olla turha huolestua. Jotain on siis jo kuitenkin hanskassa, eikö?


PS. Tuo tornin kuva on muistelua vuoden 2007 talvilomalta, jolloin kävin kaverin kanssa viimeksi Pariisissa, ja tuliaisiksi ostan toki täyden lakkahillopurkin, en tuota tyhjää anna.

Tänään

Tänään mietin ekaa kertaa vakavasti tota pakkausta. 20 kilogrammaa ruumamassaa, ja 5 kilogrammaa kabiiniin. Mitä ne luulee?
Pakkaan nyt ensin paperille, ja katotaan sitten, kuka nauraa. Hmph.

Oo, yhdeksän päivää aikaa! Kuinka jännittävää. Nyt pitäs varmaan kaivaa niitä sellaisia positiivisia vaikutteita esille, ettei mene plörinäksi tämä reilu viikko tässä... Missäs niitä elokuvia onkaan, nyt haetaan meininkiä nimeltä Pariisi.