Patonki (ransk. baguette ’pieni limppu’) on leipätyyppi, joka on kapea, pitkä, ja erittäin rapeakuorinen. Tyypillinen patonki on viidestä kuuteen senttimetriä leveä ja jopa metrin pituinen. - Wikipedia
Ranskassa harva asia on leipää tärkeämpi. Pääasiassa yli yhden asukkaan kylistä löytyy leipomo, joka myy patonkia. Täällä on säädös, jonka mukaan "perinteiseksi ranskalaiseksi patongiksi" saa sanoa vain tietyllä tavalla valmistettua leipää, jota löytyykin tasaisesti ihan mistä vaan. Kyseessä on ilmava, kuohkea ja meuhkas leipä, jota harva jaksaa vaivautua leikkaamaan veitsellä: siitä repäisätään palanen, joka joko
1) popsitaan pieninä riekaleina ruuanlaiton yhteydessä
2) peitetään voilla tai hillolla ja kastetaan kahviin tai kaakaoon aamupalalla
3) puhdistaa lautasen kastikkeesta ja päätyy suuhun ruuan päätteeksi - muodollisissa tilaisuuksissa käytetään haarukkaa apuna.
Koko kotitalous on onneton, jos leipä pääsee loppumaan.
Ulkomaille matkustaessaan ranskalainen ihmettelee, miksi ruokapöydässä ei ole leipäkoria, tai miksi buffet-pöydässä ei ole tätä ilmeistä ruokaleipää.
Koulun kanttiinissa nälkäkuoleman voi välttää syömällä kahdesta kahteenkymmeneen patonginpalaa, jos oudon värinen ja tuntemattomasta eläimestä peräisin oleva lihankimpale ei sytytä.
Yleinen kirjoittamaton sääntö kuuluukin tähän tapaan: Kun ranskalainen näkee leivän, hän syö sen.
